fbpx

Rankka, rankempi vai rankin opiskeluelämä?

Korkeakouluopiskelijat.fi-sivuston ylläpitäjät pyysivät minua kirjoittamaan blogitekstin opiskelijoiden hyvinvointiin liittyen. Vastasin totta kai kyllä, sillä opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvät asiat ovat lähellä sydäntäni. Ja mikäli pohdit, että miksi, niin tässäpä pieni kiteytys:

Olen itse opiskellut korkeakouluissa yhteensä seitsemän vuotta ja jatkan opiskelua edelleen avoimessa yliopistossa. Näiden vuosien aikana olen kokenut iloa ja onnistumista, mutta myös stressiä, uupumusta ja toivottomuutta. Täten ymmärrän, ettei opiskeluelämä ole aina helppoa. 

Suomessa on noin 300 000 opiskelijaa, joilta odotetaan tehokasta opiskelua samalla, kun oma elämä on myllerryksessä (Kunttu & Pesonen, 2012). Opiskelija kohtaa opintojensa aikana vaatimuksia ja velvoitteita sen lisäksi, että joutuu sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Opiskelemaan lähteminen on iso askel ja edessä saattaa olla uusi kaupunki ja uudet ihmiset. Oma sosiaalinen tukiverkosto ei aina ole lähettyvillä, minkä vuoksi opiskelija voi kokea myös yksinäisyyttä. Opiskelija joutuu sopeutumaan oppilaitoksen tapoihin ja aikatauluihin, jotka saattavat poiketa huomattavasti edellisestä. Edessä voi olla tiukka lukujärjestys tai vapaus suunnitella opintoja. Persoonasta riippuen toiseen tapaan on helpompi sopeutua. Tiivistetysti opiskeleminen vaatii paljon kognitiivisia kykyjä, jotka ovat herkkiä stressin vaikutuksille (Kunttu & Pesonen, 2012).

Muutos edellyttää voimavaroja ja ilman niitä opiskelija ennen pitkään väsyy. Pitkittyessään väsymys aiheuttaa kyynisyyttä ja mielenkiinnon vähenemistä. Vaatimusten ollessa liian suuret myös opiskelumotivaatio laskee. Opiskelija taistelee aikaa vastaan ja kokee riittämättömyyttä, jos ei ehdi tehdä tarpeeksi. Kaikesta tästä syntynyt stressi horjuttaa opiskelun edellyttämiä taitoja ja aiheuttaa sen, että opintoja mietitään myös vapaa-ajalla (Salmela-Aro, 2009; Saarenmaa, ym. 2010; Kunttu & Pesonen, 2012).

Tässä vaiheessa voimme yhtyä siihen, ettei opiskeleminen ole vain hyppytunteja ja bileitä, vaan rankkaa työtä ja henkistä myllerrystä. Tämän ymmärtäminen tulisi huomioida niin opetussuunnitelmia laadittaessa kuin oppilaiden hyvinvoinnista huolehtivissa tahoissa. Pitämällä huolta opiskelijoiden hyvinvoinnista panostamme hyvinvoiviin aikuisiin ja työntekijöihin tulevaisuudessa. Etukäteen kannattaakin olla viisas ja santsata ennaltaehkäiseviin ohjelmiin.

Millaisiin asioihin olisi hyvä kiinnittää huomiota?

Ihmisen mieli ja keho ovat joustavia, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Uupumus saapuu hiljaa ja äänettömästi, mutta jos kuuntelet itseäsi tarkasti, voit kuulla siihen viittaavia oireita ajoissa. Huomiota kannattaa kiinnittää omaan fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Tässä muutama apukysymys, jotka auttavat sinua pohtimaan jaksamistasi:

  • Nukutko riittävästi eli vähintään kahdeksan tuntia yössä?
  • Onko sinulla riittävästi aikaa palautua opinnoistasi?
  • Pystytkö irtautumaan opintoihin liittyvistä ajatuksista vapaa-ajalla?
  • Tunnetko olosi väsyneeksi? Onko väsymys jatkunut pitkään?
  • Tunnetko innostusta ja kiinnostusta opintojasi kohtaan? 
  • Koetko merkityksellisyyden tunnetta?
  • Syötkö päivän aikana riittävästi (3-4h välein) ja monipuolisesti?
  • Oletko viettänyt aikaa ystäviesi kanssa?
  • Koetko yksinäisyyttä?
  • Miltä sinusta tuntuu ja miten minä voin juuri nyt?

Jos koet olevasi väsynyt, stressaantunut tai uupunut niin muista, ettei sinun tarvitse jäädä yksin! Apua hakeaksesi sinun ei tarvitse osata kuvata olotilaasi diagnostisen tarkasti, vaan jo tunne siitä, ettet voi nyt hyvin, riittää perusteeksi avun hakemiselle. On ammattilaisen tehtävä miettiä yhdessä kanssasi, mistä mahtaa olla kyse ja mitä hyvinvointisi tukemiseksi voitaisiin tehdä. Rohkaisen sinua avun hakemiseen, koska jokainen meistä tarvitsee joskus tukea voidakseen hyvin. Opiskeluun liittyvä väsymys on hyvin yleistä, etkä ole ainut, joka näiden asioiden kanssa painii. Mitä pikimmin haet apua, sitä nopeammin pääsee toipuminen alkuun.

Mistä sitä apua sitten saa?

Yhteyttä kannattaa ottaa lähimpään auttavaan tahoon, esimerkiksi YTHS:ään tai oma terveysasemaan. Voit soittaa hoitopaikan ajanvaraukseen ja neuvotella vastaanottovirkailijan kanssa, kenelle ja milloin aika olisi hyvä varata. Yhdessä hoitoalan ammattilaisen kanssa voitte keskustella tilanteestasi rauhassa ja miettiä, millaisin askelin hyvinvointiasi lähdetään tukemaan ja mikä auttaisi sinua juuri nyt.

Sen lisäksi asioista on hyvä puhua myös muille, kuten turvalliselle aikuiselle tai luotettavalle ystävälle. Puhuminen auttaa ymmärtämään ja selkeyttämään omia ajatuksia sekä tarjoaa mahdollisuuden uuden oivaltamiselle. Lisäksi henkilö voi auttaa sinua avun hakemisessa ja kulkea matkaa yhdessä kanssasi. 

Haluan muistuttaa myös kolmannen sektorin toiminnasta. Suomi on luvattu järjestötoiminnan maa ja täältä löytyy paljon erilaista toimintaa valtakunnallisella että kuntatasolla. Toiminta on usein matalan kynnyksen toimintaa ja mukaan tuleminen tapahtuu täysin sinun ehdoilla. Tunne kuulluksi tulemisesta ja yhteenkuuluvuudesta ovat voimaannuttavia kokemuksia auttaen sinua voimaan paremmin. Tästä hyvänä esimerkkinä Nyyti ry:n toiminta.

Lopuksi haluan jaksaa neuvon, jonka aikoinaan itse kuulin: “Asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella.” Neuvo saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta tarkemmin pohdittuna se on totta! Lauseen voimin olen itse pyrkinyt ottamaan vain sen verran huolta kantoon kerrallaan, kun sillä hetkellä olen jaksanut kantaa. Loput olen luottanut elämälle ja sille, että elämä kantaa kyllä. Hiljalleen ja yksi askel kerrallaan on haasteistakin selvitty. Opinnot kyllä valmistuvat silloin kun on tarkoitus, mutta sinun hyvinvointisi on se kaikkein tärkein ja merkittävin. Sinua on vain yksi ainut ja ihana, joten pidäthän itsestäsi hyvää huolta!

Rakkaudella,

Suvi

 

Lähteet:

Kunttu K. & Pesonen T. (2012). Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus. Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 47,

https://www.yths.fi/app/uploads/2020/01/KOTT_2012.pdf. Luettu 31.1.2021.

 

Saarenmaa K., Saari K. & Virtanen V. (2010). Opiskelijatutkimus 2010. Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:18, https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75515/okm18.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 31.1.2021.

 

Salmela-Aro K. (2009). Opiskelu-uupumusmittari SBI-9 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoille. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 46, https://docplayer.fi/425229-Opiskelu-uupumusmittari-sbi-9.html. Luettu 31.1.2021.

 

Share on facebook
Facebook
Share on linkedin
LinkedIn

Tsekkaa myös nämä!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *