Alanvaihdosta, oman polun etsimisestä ja psykologian opiskelusta

OPISKELUTAUSTANI

Opiskelen psykologiaa Jyväskylän yliopistossa ensimmäistä vuotta. Yliopisto-opintoni aloitin puolestaan jo vuonna 2017 liikunnan yhteiskuntatieteiden alalla. Takana oli kolmivuotinen lukio ja pääsykokeisiin valmistautumisen tuomana palkintona koulupaikka kilpaillulta alalta. Tuntui, että olin tehnyt hyvän valinnan alan suhteen: pidinhän urheilusta ja koin myös tietynlaisen akateemisuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tärkeinä asioina. Minkäänlaista varmuuden tunnetta ei kuitenkaan missään nimessä ollut, etenkään kun tuolloin tieto siitä mitä liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelu oikeastaan edes on, oli melko lailla puutteellista. Oikeastaan stressi “oikean” alan valitsemisesta ja tulevaisuudesta on ollut vahvasti läsnä elämässäni jo yläasteajoilta lähtien.

VÄÄRÄLLÄ ALALLA

Liikunnan yhteiskuntatieteiden opinnot toivat jo melko varhaisessa vaiheessa tunteen, että opiskeltavat aihepiirit eivät kiinnosta useinkaan kauhean paljon. Opinnot keskittyivät paljon liikunnan ja urheilun hallinnolliseen sekä kaupalliseen puoleen. Pieni levollisuuden hetki toivottavasti oikean alavalinnan suhteen oli alkanut vaihtua stressiin siitä, että onko mennyt sittenkin valinnat pieleen. Tietyssä mielessä opintoihin liittyvä tunnollisuuteni saattoi olla jopa haittaava tekijä, kun panostin opintoihin vaikkeivat ne niin paljon kiinnostaneetkaan. Onnekseni aloitin psykologian sivuaineopinnot jo melko varhaisessa vaiheessa ja pidin niitä huikaisevan kiinnostavina oman pääaineen opintoihin verrattuna. Olin myös seurannut psykologiaan liittyviä sisältöjä esimerkiksi somessa aktiivisesti, vaikken aina ehkä ihan tiedostanutkaan sisältöjen olevan lähes puhtaasti psykologiaan liittyviä. Yliopistoaikoina olen myös pitänyt pientä päiväkirjaa siitä mihin suuntaan saattaisin opintojani ja osaamistani viedä ja oikeastaan loppujen lopuksi siinäkin päädyin pisteeseen, että minun on päästävä opiskelemaan psykologiaa. Liikunnan yhteiskuntatieteitä opiskelevien ihmisten kanssa muistan, että olen usein hämmästellyt sitä paloa, jolla he keskustelevat esimerkiksi seurojen talouspolitiikasta. Psykologian opinnoissa asiat puolestaan olivat sellaisia, joita pidin itse paljon kiinnostavampina ja merkityksellisemmän tuntuisina. Meni kuitenkin vielä pari vuotta ennen kuin aloin tosissaan harkita alan vaihtoa. Vaikka liikunnan yhteiskuntatieteiden opinnot eivät ehkä olleet aivan itseä varten oli urheilu yhä rakas harrastus ja sen harrastamiseen on “liikunnalla” huikeat mahdollisuudet. Ympärilläni oli myös ystäviä, mikä toisaalta helpotti tulevaisuudesta tuskailua ja toisaalta saattoi olla jarruttamassa polkuani kohti oikeaa alaa.

ASKEL KOHTI ALANVAIHTOA

En ole varma oliko korona aika ratkaiseva tekijä sen suhteen, että omat ajatukset päätyivät siihen pisteeseen, että päätin hakea opiskelemaan psykologiaa, mutta se oli varmasti vähintäänkin nopeuttamassa päätöksen syntyä. Omien ajatusten kirkastaminen tapahtuu ainakin itselläni parhaiten oman pohdiskelun ja reflektoinnin kautta ja näihin korona-aikana oli mahdollisuuksia enemmän kuin tarpeeksi. Päätös tuntui lopulta oikeastaan yllättävän helpolta, sillä jopa ensimmäistä kertaa elämässäni tulevaisuuteen liittyvä päätöksenteko tuntui enemmän motivoivalta ja varmalta kuin ahdistavalta ja epävarmuuden tunteita herättävältä.

Pääsykokeisiin lukiessa yhtä kaveria nähdessäni hän ihmetteli sitä, miten vaikutin niin onnelliselta, vaikka luin pääsykokeisiin. Hän kysyikin, että mitä muuta hyvää minulla on nyt meneillään. Ei ollut mitään muuta, mutta tunne siitä, että nyt teen oikean asian eteen töitä oli niin vahva, että se oikeastaan teki pääsykokeisiin lukemisesta jopa enimmäkseen mielekästä.

PAIKKA PSYKOLOGIALTA Pääsykokeiden kautta aukesikin sitten paikka psykologialta Jyväskylästä. Tunne oli huima – vihdoin saan keskittyä siihen mikätodella kiinnostaa ja minkä koen merkitykselliseksi, eikä psykologiaa tarvitse pitää enää “sivuprojektina”. Olen myös hyvin kiitollinen siitä, että olen kuunnellut itseäni ja omia kiinnostuksen kohteitani, sillä tuntemistani liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelijoista hyvin harva on lukenut esimerkiksi psykologiaa sivuaineena.

Opiskelupaikan aukeamisen jälkeen olen monesti havahtunut ajatukseen siitä, miten nyt olen siinä tilanteessa, että oikeastaan ei tunnu siltä, että tulevaisuudesta tarvitsisi oikean alan ja tulevaisuuden työtehtävien osalta niinkään stressata. Hyvin monet työpaikoista, joihin psykologit työllistyvät tuntuvat sellaisilta, joissa voisin helposti kuvitella työskenteleväni. Myös psykologian aihealueista toiset kiinnostavat toisia enemmän, mikä auttaa omien valintojen tekemisessä ja tulevaisuuden suunnan hahmottelussa.

ENSIVAIKUTELMIA PSYKOLOGIAN OPISKELUSTA

Olen opiskellut psykologiaa pääaineopiskelijana noin kuukauden verran, joten en uskalla enempää linjata kuin ensivaikutelman verran. Ensivaikutelman syntyyn on kieltämättä vaikuttanut eniten ympärillä olevat ihmiset ja sen osalta olen ollut enemmän kuin vakuuttunut! Ihmiset ovat olleet mukavia, ymmärtäväisiä ja ennen kaikkea olen löytänyt nopeasti samanhenkisiä tyyppejä. Olen kuullut myös, että liikunnallakin on hyvä yhteishenki, mutta koen, että sen kokemiseen liittyy niin vahvasti oma kokemus siitä, onko oikeassa paikassa, että sen vuoksi en aina kokenut asiaa samalla tavalla kuin monet muut.

Opiskelupaikan auettua odotin ihmisiäkin enemmän kuitenkin opintoja. Opintoni ovat vielä suhteellisen alkuvaiheessa, mutta olen pitänyt opiskeltavista kursseista todella paljon. Olen myös pyrkinyt tutustumaan vanhempiin opiskelijoihin ja olen huomannut kyseleväni heiltä paljon opintoihin liittyviä vinkkejä. Koen, että näin olen saanut parempaa tuntumaa siihen, mitä kursseja haluan ainakin käydä ja suosittelen uutena opiskelijana tutustumaan mahdollisimman rohkeasti myös vanhempiin opiskelijoihin.

VINKIT TULEVAISUUDESTA TUSKAILEVILLE

Tämä blogikirjoitus sai ehkä jopa hieman draaman kaaren mukaisen vaikeuksien kautta voittoon –tyylisen sävyn. Nämä ovat kuitenkin tuntemuksia, joita minulla tällä hetkellä psykologian opiskelusta on. Olen kuitenkin tuskaillut alavalintojen ja tulevaisuudenkuvien kanssa sen verran, että haluan antaa mahdollisesti samojen asioiden kanssa painiville joitain vinkkejä, tai vähintäänkin vertaistukea.

1. Intohimoja voi toteuttaa vapaa-ajallakin
Aivan ensimmäiseksi on mielestäni tärkeää muistaa, että elämässä on paljon muutakin kuin opiskelu ja työnteko. Omia intohimoja voi toteuttaa aivan yhtä hyvin vapaa ajalla eikä jokainen varmasti edes voikaan löytää omaa unelma alaansa. Ja se on aivan ok!

2. Ei tarvitse olla erityinen
Toinen huomioista liittyy vahvasti ensimmäiseen pointtiin ja oikeastaan nyky-yhteiskunnan tilaan. Länsimaisessa kulttuurissa korostuu hyvin vahvasti individualistinen yksilöä korostava ajattelu – jokaisen tulisi elää erityistä ja täydellistä elämää omia intohimoja seuraten ja onnellisuutta tavoitellen. Jos jokainen on erityinen, niin eikö erityislaatuisuudestakin tällöin tule aivan tavallista?

3. Merkityksellisyys ja mielekkyys
Oman unelma-alansa tai vaikka työpaikkansa löytämisessä voi kuitenkin mielestäni auttaa kahden asian selventäminen itselleen. Millaisen työn kokee merkitykselliseksi ja mielekkääksi esimerkiksi työtehtävien osalta? Tunne merkityksellisyydestä kannustaa tekemään töitä asioiden eteen ja toimii muistuttajana siitä, miksi asioita tekee. Mielekkyyttä voi puolestaan lähestyä yksinkertaisesti – minkä tekemisestä nauttii, missä on itse hyvä ja mihin esimerkiksi uppoutuu?

4. Rehellisyys itselle ja omien mielenkiinnon kohteiden seuraaminen
Omista ajatuksista kannattaa mielestäni pyrkiä olemaan mahdollisimman rehellinen itselleen. Ainakin itselläni on usein tarve luoda omasta elämäntarinasta jossain määrin eheä ja luoda omille valinnoille selkeät perusteet. Kun pääsin opiskelemaan liikunnan yhteiskuntatieteitä olin ylpeä saavutuksesta ja sen myöntäminen, että opinnot eivät kiinnostaneet niin paljon kuin oletin, oli vaikeaa itselle ja vielä vaikeampaa muille. Omien mielenkiinnon kohteiden seuraaminen puolestaan voi tapahtua monilla eri tavoilla. Itselleni se tarkoitti psykologian lukemista sivuaineena ja muutenkin psykologiaan liittyvien sisältöjen seuraamista. Yksi mielestäni hyvä itselle tärkeiden asioiden hahmottamiseen liittyä ajatusleikki voi auttaa tulevaisuuteen liittyvien ajatusten hahmottamisessa. Kuvittele oma elämäsi viiden tai kymmenen vuoden päästä, mutta niin, että pitäisit elämääsi täydellisenä. Millainen esimerkiksi työnteon rooli on vai korostuvatko jotkin muut asiat enemmän? Vaikka et lähtisikään tekemään muutoksia elämääsi, on mielestäni tämä harjoitus hyvä itsereflektion paikka.

Jos haluat kuulla lisää tai kysyä, niin käy seuraamassa Instagramissa tiliäni @munpsykatili. Jaan tilillä ajatuksia psykologiaan ja sen opiskeluun liittyen.