fbpx

Lukiolaisesta luonnontieteilijäksi – millaista on biologian opiskelu yliopistossa?

Vuosi sitten tähän aikaan lukio ja ylioppilaskokeet jäivät taakse ja edessä oli vielä useita tuskallisen hitaasti kuluvia viikkoja todistusvalinnan tuloksiin sekä pääsykokeisiin. Hermoja raastava odottelu päättyi onnenkyyneliin, kun todistusvalinnan tulokset saapuivat 26.5. ja otin tärisevin käsin vastaan opiskelupaikan ensisijaisesta hakukohteestani, biologian kandiohjelmasta Helsingin yliopistosta. Siitä on kulunut jo yli vuosi ja viiden vuoden opinnoista on jäljellä enää reilu neljä vuotta. 

 

Lapsesta asti luontoa rakastavana ja hieman tutkijasieluisena ihmisenä biologian opiskelu on luonnollinen ratkaisu, vaikka uravalinnan kanssa on tullut käytyä läpi muitakin vaiheita. Minusta oli lapsesta lukiolaiseksi asti pitänyt tulla isona eläinlääkäri, mutta luonnontiedelukiossa kiinnostukseni puhtaaseen biologiaan kasvoi entisestään ja lopulta se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Yläasteella ja lukiossa pyörittelin mielessäni myös suomen kieltä ja kirjallisuutta, journalistiikkaa, psykologiaa, lääketiedettä, metsätiedettä, ympäristötiedettä ja ympäristötekniikkaa – mikään ei kuitenkaan säväyttänyt kunnolla. Veri veti, ja vetää edelleen, biologian pariin, tarkemmin ekologian suuntaan.  

 

Kaikilla ei ole ammatillisesta kutsumuksesta tietoakaan, varsinkaan näin aikaisin. Kohdallani on toisin, sillä lähdin alalle rakkaudesta luontoon ja palavasta intohimosta, vaikka biologin ammatissa on varjopuoliakin. Ala ei ole akateemisista aloista parhaiten työllistäviä eivätkä keskimääräiset ansiotkaan ole jättimäiset, vaan luonnontieteilijöille tyypilliseen tapaan usein matalahkot suhteessa koulutustasoon. Vakinaiset työsuhteet eivät ole itsestäänselvyys ja todettava on sekin, että moniin työpaikkoihin maisterintutkinto ei riitä, vaan portit aukeavat vasta väitöskirjaa vilauttamalla. Lisäksi alalla oppii ja näkee paljon ilmastonmuutoksen, biodiversiteettikadon ja muiden ympäristöongelmien värittämää todellisuutta, mikä ei kaikin ajoin juuri hymyilytä. 

 

Joku voisi pitää idioottimaisena kertoa ensin, mikä alassa mättää, mutta mielestäni on mukavampaa haudata mainitsemani huonot puolet seuraavaksi häpeilemättömään hehkutukseen alan parhaista puolista ja kuvaukseen opinnoista. Biologiaa voi Suomessa opiskella viidessä yliopistossa: Helsingin yliopistossa, Turun yliopistossa, Oulun yliopistossa, Jyväskylän yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa. Koulutus edustaa yliopistotutkintojen perusmallia, eli ensin opiskellaan kolme vuotta luonnontieteen kandidaateiksi ja sitten kaksi vuotta filosofian maistereiksi. Jos opiskeluhaluja riittää vielä maisteriksi valmistumisen jälkeen, alalla on melko yleistä jatkaa vielä tohtoriksi, mikä vie aikaa yleensä neljä vuotta. Opintojen perusrakenne on yliopistosta riippumatta sellainen, että kandivaiheessa käydään hyvä paketti alan perusopintoja, menetelmätieteitä ja valinnaisia opintoja. Kanditutkinnonkin aikana toki lähdetään jo rakentamaan pohjaa tulevalle erikoisalalle käymällä tiettyjä opintokokonaisuuksia, jotka voivat olla myös ehtona eri maisteriohjelmiin pääsylle. 

 

Tästä eteenpäin kerron opinnoista oman yliopistoni, eli Helsingin yliopiston kautta, sillä en tunne muiden yliopistojen käytäntöjä ja vaihtoehtoja kovin tarkasti. Erikoisalojen tarjonta vaihtelee yliopistoittain, mutta Helsingin yliopistossa on mahdollista erikoistua maisterivaiheessa ekologiaan ja evoluutiobiologiaan, kasvibiologiaan, fysiologiaan ja neurotieteeseen, mikrobiologiaan tai genetiikkaan. Valikoima ei suinkaan pääty tähän, sillä biologian kandiohjelmasta on mahdollista jatkaa lukuisiin muihinkin maisteriohjelmiin, kuten suosittuun Environmental Change and Global sustainability -ohjelmaan, metsätieteisiin, maataloustieteisiin ja Life Science Informatics -ohjelmaan. Osa näistä muista tarjolla olevista maisteriohjelmista edellyttää tiettyjen soveltuvien opintokokonaisuuksien käymistä kandivaiheessa ja optio saattaa rajautua vain joihinkin maisteriohjelman sisäisiin opintosuuntiin, mutta siitä huolimatta tarjonta on erittäin laaja. Se heijastuu siihen, että biologeja työskentelee hyvin monenlaisissa tehtävissä: tutkijoina valtiolla, tutkimuslaitoksilla, yliopistoilla ja yrityksillä, opettajina eri koulutusasteilla, asiantuntijoina, konsultteina, suunnittelijoina, sairaaloissa, järjestöissä, laboratorioissa, ympäristöhallinnossa ja vaikka missä muualla. Jos seikkailunhalua löytyy vielä lisää, kandi- ja maisterivaiheessa on mahdollista lähteä maailmalle vaihtoon tai käydä tekemässä pakollinen muutaman kuukauden työharjoittelu vähän suomalaista talousmetsää eksoottisemmissa olosuhteissa! 

Jokaiselle pakolliset perus- ja aineopinnot sekä työelämässä tarpeelliset menetelmätieteiden, kuten tilastotieteen ja ohjelmoinnin opinnot, painottuvat ensimmäiseen vuoteen. Niihin sisältyy kaikkien erikoisalojen peruskurssit eli esimerkiksi ekologiaa, genetiikkaa, kasvi- ja eläinfysiologiaa sekä mikrobiologiaa, laboratoriotöitä, kenttäkurssi, kemiaa, tieteellistä laskentaa sekä tilastotiedettä. Jokaisen opiskelijan täytyy valitsemassaan vaiheessa opintoja suorittaa myös työharjoittelu, valinnaiset opinnot ja kielten opinnot. Erikoisalalle pohjaa antavat opintokokonaisuudet painottuvat toiselle vuodelle. Kolmantena vuonna tehdää kandidaatintutkielma, jossa akateemiset ja käytännön taidot punnitaan. Maisteriopinnoissa on sisällön suhteen samantyyppinen rakenne. Opettajiksi suuntaavien tutkintorakenne on hieman erilainen, sillä siihen mahdutetaan myös toisen opetettavan aineen opinnot sekä pedagogiset opinnot.  

 

Tavanomaisesti suurin osa kursseista on luentokursseja, joilla on tietty määrä luentoja ja vaihteleva kattaus tehtäviä, esseitä ja tenttejä. Ainakin ensimmäisenä vuonna kurssien vaikeustaso on ollut suoraan lukiosta tulleelle varsin kohtuullinen ja on käynyt ilmi, että joillakin aloilla kurssin arkkityyppi on huomattavasti rankempi. Etukäteen akateemiseen maailmaan ja syvemmälle biologiaan hyppääminen lukiolaisen pohjatiedoilla arvelutti, mutta pudotus oli paljon pehmeämpi kuin osasin odottaa. Kukaan ei ole aloittaessaan guru ja se on huomioitu, sillä opetus oikeasti lähtee siitä, mihin lukiossa jäätiin. 

 

Opintoihin mahtuu luentokurssien ohella toteutustavaltaan erilaisia kursseja, jotka sisältävät esimerkiksi eliöiden preparointia eli anatomisia ”ruumiinavauksia”, laskuharjoituksia, ohjelmointia, mikroskoopin läpi katselua, laboratoriokokeita ja kasvien pariin jalkautumista tieteellisten puutarhojen kätköissä. Etäaikana painotus on ollut teoreettisemmassa opiskelussa kuin ennen pandemiaa olisi ollut, mutta onneksi silti on päässyt tekemään asioita käytännössä. Erikoistuessa käytännön tekemistä tulee varmasti lisää. Itse olen menossa jo nyt kesällä kolmelle eri kenttäkurssille, koska aion erikoistua ekologiaan. 

Parasta opinnoissa on se, että opiskelupäivän aikana saattaa hyvinkin päästä ihailemaan koko elonkirjon ihmeellisyyttä viruksista ekosysteemeihin. Innokkaimmallekin opiskelijalle riittää loputtomasti uutta opiskeltavaa ja syvennyttävää, sillä alan sisälle mahtuu kirjaimellisesti kaikki elollinen tällä maapallolla – ja vähän elotontakin. Mielipiteeni saattaa olla puolueellinen, mutta eliökunta pitää sisällään valtavasti mitä ihmeellisimpiä asioita ja niiden hämmästelyyn on vaikeaa kyllästyä. Sen huomaa usein opettajistakin, sillä moni on tehnyt koko ammattiuransa oman erikoisalansa parissa, eikä tutkimuksen teko tai opetus vieläkään kyllästytä vaan aito into näkyy edelleen. Biologia ei ole alana dynaaminen vaan jatkuvassa muutoksessa uusien tietojen ja tarkennusten myötä.

 

Luonnollisesti biologeista monella on luontoon liittyviä harrastuksia, joista on hyötyä niin opinnoissa kuin työelämässäkin. Työelämään sijoittumiseensa voi vaikuttaa muun muassa harrastuneisuudella ja laajentamalla osaamistaan valinnaisilla opinnoilla. Vaikka aluksi totesin, että alalla on varjopuolensa työllistymisen ja palkan suhteen, uskon vahvastisiihen, että rakentamalla osaamista suuntiin, joiden osaajista on kysyntää ja panostamalla opintoihin sekä verkostoitumiseen, ei ole tarpeen murehtia. Alan työpaikoista iso osa on niin sanotusti piilossa eikä tule välttämättä missään vaiheessa suuren yleisön haettavaksi, mikä käy jo opintojen aikana selväksi. Senkään vuoksi en ole työllistymisestä kovin huolissani. Biologien pelikenttä ei tietenkään rajoitu vain Suomeen, sillä tällä koulutuksella työmarkkinat ovat kansainväliset – jos halua ja uskallusta riittää, voi työllistyä tai jatkaa esimerkiksi tohtoriopintoihin ulkomaille. Kansainvälisyyttä lisää jo opintojen aikana se, että suomenkielisilläkin kursseilla suuri osa materiaaleista on englanniksi, eli kielitaito kehittyy lähtötasosta riippumatta.

 

Jos oma ala on vielä hakusessa ja eliökunnan ihmeet kiehtovat, biologia on loistava vaihtoehto. Ala on todella laaja, mielenkiintoinen ja merkityksellinen aikamme suurissa ympäristökysymyksissä sekä tulevaisuuden mahdollisuuksien tutkimisessa. Kannustan harkitsemaan biologiaa etenkin silloin, jos on kiinnostunut sitä soveltavista aloista, mutta ei ole löytynyt sopivaa, sillä puhdas biologia antaa eväät moneen suuntaan eikärajaa mitään ulkopuolelle. Yliopistojen sivustoilta löytyy paljon tietoa opinnoista ja aitoa alan opiskelijoiden arkea pääsee seuraamaan myös somesta, esimerkiksi opiskeluaiheisten Instagram-tilien eli studygramien maailmasta. Pidän itse studygram-tiliä, jonka löytää nimimerkillä @biologiksi. Juttelen mielelläni opiskeluista ja vastaan kysymyksiin parhaani mukaan, joten saa ottaa rohkeasti yhteyttä, jos jokin askarruttaa! Toivotan paljon tsemppiä, yhteishakuonnea ja opiskeluintoa kaikille! 

Juuli Lehtinen
Juuli Lehtinen

Olen 19-vuotias biologian opiskelija Helsingistä. Opiskelun lisäksi viihdyn viherkasvien, kirjojen, taiteilun ja milloin minkäkin innostuksen parissa. Rakastan kesää ja kauniita asioita, joten kesäisin saatat löytää minut kameran kanssa pöpeliköstä kukkia kuvaamasta biologille ominaiseen tapaan.

Facebook
LinkedIn

Tsekkaa myös nämä!

Merkityksellisen työn äärellä: Haastattelussa Attendo

Merkityksellisen työn äärellä -juttusarjassa haastatellaan yrityksiä, jotka tarjoavat työmahdollisuuksia korkeakoulutaustaisille osaajille. Haastattelimme nyt Attendoa, joka on Suomen johtava hyvinvointialueiden kumppanina toimiva, julkisten

Lautapelejä, rajoja ja rakkautta

Antoisa työharjoittelu ja kesätyö lastensuojeluyksikössä avasivat paitsi silmät, myös oven työelämään ja antoivat suunnan sosionomin uralle. Tutustu Eerika Pakan urapolkuun. Kaupallisessa yhteistyössä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *