fbpx

Kuinka valmistuin 1,5 vuotta etuajassa kauppakorkeakoulusta?

Lukion ensimmäisenä vuotena en vielä tarkkaan tiennyt, minne haluaisin hakea jatko-opiskelemaan. Pallottelin eniten kuitenkin mielessäni kahta eri vaihtoehtoa: lääkis tai kauppis. Myöhemmin ajatukseni selkenivät, ja tiesin mitä todella haluan. Unelmani oli päästä kauppakorkeakouluun ja valmistua ekonomiksi. Nyt tuo unelma on saavutettu, 1,5 vuotta etuajassa, ja haluankin jakaa hyväksi havaittuja vinkkejä muille opiskelijoille. Juuri sinä pystyt saavuttamaan unelmasi. Tässä vaiheessa saatan kuulostaa vielä kliseiseltä korulauseiden lässyttäjältä, mutta luettuasi loppuun toivon, että olet saanut edes pientä motivaation kipinää valitsemallesi tielle. 

Aloitin opiskelun Turun kauppakorkeakoulussa vuonna 2017 lukiosta valmistumisen jälkeen. Etuajassa valmistuminen ei ollut minulle aluksi mikään tarkoituksellinen päämäärä. Koko yliopistomaailma tuntui uudelta ja vieraalta, opiskelutapahtumat, luennot, tentit… Oli luonnollisempaa ajatella, että tässä tulee vierähtämään se perinteinen 5 vuotta, eli ensin valmistun kandiksi (kolmessa vuodessa ) ja sitten maisteriksi (kahdessa vuodessa) – siinä missä suurin osa muistakin. Ensimmäinen vuosi lähti liikkeelle hyvin nopeasti kaikille pakollisten opintojen parissa, ja pääsin onneksi tosi nopeasti jyvälle siitä, mitä yliopisto-opiskelu vaatii. Arvosanani olivat kiitettäviä ja verkostoiduin muiden opiskelijoiden kanssa. Juuri verkostoituminen onkin tärkeää eikä siitä puhuta varsinkaan kauppakorkeakoulussa turhaan niin paljon. Hyvien tyyppien kanssa opiskelu on sujuvampaa, kun kaikkea ei tarvitse pähkäillä yksin. Kannattaakin rohkeasti olla yhteydessä muihin, vaikka se luonnollisesti voikin toisinaan tuntua hankalalta, ja liian moni kokee olonsa myös yliopistossa yksinäiseksi (ja jos näin on, ole rohkeasti yhteydessä meihin, niin autamme mielellämme). 

Ensimmäisen vuoden lopulla aloin ensimmäistä kertaa ajatella, että tulevien vuosien aikana ehtisi kyllä tekemään nopeamminkin hommia. Olin onneksi tutustunut samalta vuosikurssilta Henri Torniaiseen, Korkeakouluopiskelijat-yhteisön toiseen jäseneen, ja meillä oli opintojen suhteen yhtä kunnianhimoisia tavoitteita. Tavoitteiden asettaminen onkin oikeastaan yksi tärkeimmistä seikoista minkä tahansa suhteen. Olen aina pyrkinyt katsomaan asioita pitkällä tähtäimellä ja isossa kuvassa. Koin, että pääsen nopeammin työelämän kautta toteuttamaan muita unelmiani, jos valmistun aikaisemmin. Siitä se sitten lähti. Ensin kandiksi 2,5 vuoden jälkeen ja lopulta maisteriksi vuodessa. 

Opiskeluvuosina sain onneksi vielä joka kesälle täysipäiväisen työn, minkä lisäksi tein lähes aina opintojen aikana enemmän tai vähemmän osa-aikatöitä monissa eri paikoissa, usein jopa 20 tuntia viikossa. Joku voisi ajatella, että moinen vaatii kaiken vapaa-ajan uhraamista. Vastaus on kuitenkin yksinkertainen ei. Opiskeleminen ja töissä käyminen eivät riistäneet minulta ihan tavallista arkielämää, kuten kavereiden näkemistä. 

Salaisuus piilee hyvin yksinkertaisissa asioissa. Ennen kaikkea täytyy olla valmis uhraamaan aikaa ja tekemään töitä riittävästi. Minulle tämän ajatuksen opetti jo hyvin varhain esikuvani Arnold Schwarzenegger, joka toteutti klassisen tarinan amerikkalaisen unelman saavuttamisesta. “If you don’t find the time, if you don’t do the work, you don’t get the results.” Priorisoin tekemisiäni aina sen mukaan, mikä tuntui tärkeimmältä. Liikunnasta en esimerkiksi luopunut koskaan, vaikka tehtävää olikin paljon. Yksittäisistä harjoittelukerroista joustin ehkä muutaman kerran, mutta nekin kerrat ovat todella kahdella kädellä laskettavissa. Ihmiset eivät turhaan painota omasta jaksamisesta huolehtimista. Liikunta oli ja on minulle edelleen yksi parhaimmista tavoista vapauttaa ajatukset ihan muualle ja ladata akkuja. Toisille saman fiiliksen voi tuoda vaikkapa musiikin kuuntelu. Tärkeintä on tuntea itsensä. Jos on vain työnsä tai koulunsa vanki, niin seuraukset voivat olla vakaviakin. 

Toisaalta pyrin käyttämään luovuutta hyväkseni. Miksi keksiä pyörää uudelleen? Tarkoitan tällä sitä, että kauppakorkeakoulussa saatettiin lähestyä samoja asioita eri kursseilla uudestaan, mutta vain toisesta näkökulmasta. Tällöin ei ole lainkaan hölmöä hyödyntää sitä osaamista, jota on jo hankkinut. Kyse on samalla omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamisesta. On hyvä tiedostaa, että kaikessa ei voi olla niin hyvä ja epäonnistumisiakin sattuu aina kaikille. Heikkoinakin hetkinä tärkeintä on jaksaa uskoa omaan visioon ja tekemiseen. Samalla on syytä muistaa, että kaikilla ei ole samoja tavoitteita elämässä ja jatkuva vertailu on turhaa. Jos tärkeintä on esimerkiksi saada yhtä hyviä kurssiarvosanoja kuin joku toinen, niin voi kysyä itseltään, että mitä opinnoillaan tavoittelee. Minä tavoittelin omia unelmia. Tavoittele sinäkin. 

“If you want to turn a vision into reality, you have to give 100% and never stop believing in your dream.”

Share on facebook
Facebook
Share on linkedin
LinkedIn
Niko Kajala
Niko Kajala

Niko on Turun kauppakorkeakoulun kasvatti, Korkeakouluopiskelijat-yhteisön perustajajäsen ja yrittäjä, joka tunnetaan intohimoisesta ja luovasta työotteestaan. Hänen esikuvana on jo pienestä asti ollut Arnold Schwarzenegger, joka on motivoinut Nikoa tekemään töitä unelmiensa eteen. Vapaa-ajalla hänet voi parhaiten bongata liikunnan, leffojen tai hyvän ruoan ääreltä. Nikon löytää myös LinkedInistä.

Tsekkaa myös nämä!

Matkani fysioterapiaopintoihin

Matkani fysioterapiaopintoihin Olen nuoresta asti ollut aktiivinen ja harrastanut monia eri urheilulajeja kuten yleisurheilua, jalkapalloa, telinevoimistelua ja nyt viimeisimpänä kilpacheerleadingia sekä kuntosalilla

Unohdetut

Unohdetut Minäpä en pienestä masennu. Minä olen positiivinen ja pirteä ilopilleri, joka saa energiaa muista ihmisitä ja nauttii aivan suunnattomasti kaikista sosiaalisista

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *